The Internet Archive discovers and captures web pages through many different web crawls.
At any given time several distinct crawls are running, some for months, and some every day or longer.
View the web archive through the Wayback Machine.
Wide crawls of the Internet conducted by Internet Archive. Access to content is restricted. Please visit the Wayback Machine to explore archived web sites.
Symboli (tunnuskuva, vertauskuva, merkki, tuntomerkki, tunnusmerkki[1][2]) on merkki, joka edustaa jotakin asiaa.[3]
Sanan symboli on sanottu olevan johdettavissa kreikan sanasta symballein, joka merkitsee yhteen, kokoon heittämistä. Selityksen mukaan aate ja esine on symbolissa yhdistynyt kokonaisuudeksi. Monet käytössä olevat symbolit ovat peräisin kaukaisilta ajoilta ja niiden alkuperä on häipynyt esihistoriaan.[4]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.
Symboli on asia, joka edustaa jotakin toista asiaa siten, että niiden välillä on vain sopimuksenvarainen yhteys. Esimerkiksi lippu voi edustaa tiettyä valtiota.
Sana tulee kreikan kielen sanasta symbolon (sopimus, tunnus; sanaosat syn adverbi: yhteen ja ballein verbi: heittää, liittää) tai sen latinankielisesta vastineesta symbolum. Mainittuja sanoja vastaa suomenkielessä lähinnä vertauskuvajatunnusmerkki.
Alun perin symbolon on merkinnyt tunnusmerkkinä käytettyä, tietyn piirin tuntemasta esineestä murrettua palasta, johon viestin tai lähetin vastaanottajalla on ollut sopiva vastinekappale.
Erityisessä, semantiikassa eli merkitysopissa käytetyssä merkityksessä symboli on sana, aate, asia, mielikuva tai kuva, joka liittää yhteen kaksi tai useamman asian. Symboli ei tässä täsmennetyssä merkityksessä siis ole merkki (ennalta sovittu, tunnettu lyhennys, katso semiotiikka) tai vertaus (tietoinen allegoria, eli merkitysopissa tunnettu, rajallinen edustaja).
Symboleja käytetään esineellisinä, kuvallisina ja sanallisina merkkeinä lähes kaikilla inhimillisen elämän piiriin kuuluvilla aloilla. Henkisen ja hengellisen elämän aloilla symbolien käyttö on erityisen laajaa. Vanhan testamentin julistus rakentuu monimutkaisten vertauskuvien varaan, esimerkkinä psalmi 18:3;" Herra on minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvijavarustukseni."
Freudilaisessa syvyyspsykologiassa symbolin on ajateltu koostuvan osittain tiedostamattomasta materiaalista. Sigmund Freudin käsitys oli, että symboli edustaa aiemmin tunnettua, mutta (kielteisenä) tietoisuudesta torjuttua aineistoa joka alitajunnasta esiintyy esimerkiksi unissa, kuvitelmissa ja niin edelleen vääristyneenä ja jota voi loppujen lopulta rajallisena ja analyysin kautta tulkita, esimerkiksi viettipohjaisena merkkinä.
C.G. Jungin näkemys, pohjautuen assosiaatiokokeisiinsa ja kompleksiteoriaansa, oli että todellinen symboli on neutraali ilmentymä tiedostamattomasta tietoisuuteen (uni, oire, mielikuva) sellaisille asioille jotka ovat tietoisuudelle uusia tai kehittämättömiä ja näin eivät vielä voineet saada selvää tunnettua määritystä. Symboli on kuin sana mielikuva (saksan Sinnbild), osa mieltä eli tietoisuutta, ja osa kuvaa, joka "kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Symboli on Jungin analyyttisen psykologian mukaan paras mahdollinen ja ajankohtaisin sovitteluratkaisu tietoisuuden ja tiedostamattoman välillä, ja näin ei ulkopuolista tulkintaa periaatteessa tarvita, koska se voi rajata ja ehdyttää symbolin. Symboli on Jungin mielestä silta jota kautta tiedostamattoman kompleksin psyykkinen energia voi tulla tietoisen käyttöön kun symboli on ymmärretty/sisäistetty, mikä tapahtuu analyyttisen ja synteettisen/terapeuttisen työn tuloksena.
↑Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
↑Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja. (Knaurs Lexikon der Symbole, 1989.) Suomentanut ja toimittanut Pentti Lempiäinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993 (8. painos 2004). ISBN 951-0-18537-X.
Bruce-Mitford, Miranda: Viestivät merkit & paljastavat symbolit. Suomentaja: Eero Ojanen. Helsinki: Helsinki Media, 1997. ISBN 951-32-0038-8.
Cooper, J. C.: Symbolien maailma: Unet, kuvat, ennusmerkit. (Symbolism: The universal language, 1982.) Suomennos: Esko Halivaara. Helsinki: Kirjapaja, 1984. ISBN 951-621-509-2.
Eskola, Katarina (toim.): Symbolit: Seminaariraportti. Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 1. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1986. ISBN 951-679-517-X.
Lempiäinen, Pentti: Sano se kukkasin: Kasvit vertauskuvina. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-16031-8.
Lempiäinen, Pentti: Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20405-6.
Lempiäinen, Pentti: Kuvien kieli: Vertauskuvat uskossa ja elämässä. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26457-1.
Peltonen, Ulla-Maija & Stenvall, Kirsti (toim.): Myytit ja symbolit: Kirjoituksia suomalaisista kulttuuritulkinnoista. Väki voimakas 5. Tampere: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1991. ISBN 952-90-3265-X.
Symbolit & merkit: [Alkuperä ja merkitys]. (Signs and symbols.) Suomennos: Carla-Rose Häkkinen, Heli Ruuhinen. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8084-7.
Tarasti, Eero: Johdatusta semiotiikkaan: Esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Helsinki: Gaudeamus, 1990 (3. painos 1996). ISBN 951-662-512-6.
Sivulta puuttuu ensiarviointi. Tämä ilmoitus näytetään vain seulojille.
Loikkaa: valikkoon, hakuun
